Loikoilumatto valmis!

Tämä 26 lankakerän kasa väheni valmiiksi saadun löhöilymaton jälkeen...

..muutamaksi näin pieneksi lankanöttöseksi. 

Ei siis hullumin arvioitu paljonko lankaa menee. jes!

Langat muuntautuivat siis tämännäköiseksi siksakraitaluomukseksi. Tuli kiirus ottaa kuvat ennen vesisateita niin kaikki langanpätkät repsottavat vielä päättelemätttöminä. Kokoa "matolla" on 80x172 eli juurikin yhdellen hengelle sopiva auringossa loikoiluun.

Virkkasin vielä molempiin päätyihin keltaisen raidan jotta saan sitä enemmän mukaan työhön. Keltaista oli olemassa harmillisesti vain se kaksi kerää, joten piti tyytyä käyttämään sitä säästellen vaikka se olisi ollut lempparivärini.  No tähän oli tyytyminen. 

 

Olen kova ottamaan aurinkoa ja oli tarkoitus tehdä tämä sitä varten nopeasti valmiiksi heti alkukesästä, mutta koska tämän kesän kelit ovat olleet vähän kehnoja niin kiire laantui ja tämä valmistui vasta nyt ensi kesän helteitä odottamaan. 

Lankakasa.

Niinkin kauan aikaan sitten kuin toukokuussa järjestelin lankani ja tsekkailin mitä minulla onkaan. En koskaan käytä aikaani lankojen punnitsemiseen mutta tommonen kasa niistä syntyi kun kerät sängylle levittelin. Ihan kaikki lankani tuossa nopeasti räpsäistyssä kuvassa ei ole. Kuvasta puuttuu uusimmat hankintani silloin ja ne kerät mitkä kuuluu noin seitsemään keskeneräiseen työhöni. Lähes kaikki silloin keskeneräiset työt ovat kesken edelleen. Kesä ei ole minulle kovinkaan tuotteliasta aikaa neulonnan saralla.

Eniten minulta löytyy villa- tai villasekoitelankoja. Akryylilangoista en pidä ollenkaan. Niitäkin kyllä löytyy tiettyihin tarkoituksiin hankittuna, mutta vähemmän. Viime aikoina puuvillalankojen määrä varastoissani on kasvanut, koska olen innostunut tekemään enemmän sisustukseen liittyviä töitä.

Tämä värikäs lankakasa tuskin tulee kovin paljoa pienenemään varmaan koskaan sillä himo lankojen osteluun on minulla aina liian suuri. Olen surkea pitämään lankalaihiksia. Kasan kerät kyllä vaihtuvat, mutta kotona olevan langan määrä ei pienene vaan pikemminkin kasvaa aina pikkuhiljaa. Taidan laihistella vasta sitten kun en saa keriäni enää mihinkääm jemmaan.