Yksinkertainen on kaunista

Anelmaisten teosta jäi lankoja reippaasti jäljelle, joten tein ystävälleni vielä kirjoneulelapaset niistä. 

Yleensä tykkään tehdä monimutkaisempia kuvioita ja joskus päädyn tekemään vähemmän sijasta enemmän. Aloitan mielessäni kuva esimerkiksi yksinkertaisesta sukasta pienellä kuvioraidalla ja lopputulos onkin sitten täynnä kaikenlaista. Kaukana simppelistä. 

Nyt menikin toisinpäin ja lapasia aloittaessa minulla oli vaikka millaisia kuviooita ja kiemuroita päässä ja paperilla. Lopulta päädyinkin tekemään vain simppelit kuvioraidat kahdella värillä ja miten olenkaan onnellinen lopputuloksesta. Ne ovat yksinkertaiset ja silti tai juuri siksi omaan silmääni äärettömän kauniit. 

Tarvitsee värkkäillä itsellenikin samantyyliset. Minulla kun on kohta enemmän parittomia lapasia kuin parillisia, kun onnistun näitä ikävästi hukkailemaan. 

Anelmaiset ystävälle

Ystäväni pyysi minua tekemään hänelle villasukat. Vastasin, että tottakai teen. Anna vaan väri ja mallitoiveita niin väkerrän sinulle mieleiset. Pian kännykkääni tulee kuva Anelmaisista. Olin vähän että, voi ei. Olin jo ihan ääriäni myöten täyttynyt tästä mallista. Anelmaiset siellä ja anelmaiset täällä. Hienot sukat, ei niissä mitään vikaa ole, mutta minulle tuppaa tulemaan hylkyreaktiota sellaisiin malleihin joita näkee loputtomasti ihan joka puolella neulomisaiheisilla sivuilla. 

Mutta koska rakas ystävä pyytää niin tottakai teen. Ohje löytyy uudemmasta Novitan sukkalehdestä ja raverlysta. Itse tosin tein nämä kuvasta katsomalla. Olivat kyllä nopeat ja helpot tehdä. 

Pitkästä aikaa pääsin virkkailemaan kukkasia ja kokeilemaan uuttakin juttua. En ollut kokeillut Flowers in a row - kuviota kertaakaan aiemmin juurikin samaisen hylkimisreaktion takia, sitä näytti olevan vähän joka sukassa facebook-ryhmissä. Pelkäsinkin vähän. että tuleekohan siitä mitään, mutta hyvin onnistuivat. Alla loistava video suomeksi, jonka avulla kukat neuvotaan tekemään pyöröneuleena. 

Ystäväni ei halunnut pitsinauhaa näihin, joten se on jätetty pois. Lopputuloksesta tuli onnistunut ja ystäväkin sanoi tykkäävänsä. Sopivat varmasti hänen vähän sirompiin jalkoihin paremmin kuin näihin minun jättipohjekinttuihin.

Kesän muistot

 Näin kovilla pakkasilla alkaa väkisinkin kaipaamaan kesän ihanuutta. 

Minä ainakin olen ehottomasti kesäihmisiä ja mikäs sen mukavampaa kuin muistella kesää neulomalla kesän muisto-sukat. 

Väriksi valikoitui ihana vaalea mintunvihreä Novitan Nalle- lanka, jonka olin vuoden lopulla löytänyt lankojen pop up- myymälästä. Sukkien ohjeen löytää Pirjo Iivosen Unelmieni silmukat - haaveista sukiksi -kirjasta. Myös Raverlyssa on sivu sukille, josta voi ihailla Iivosen alkuperäisiä sukkia. Ohje kuitenkin löytyy vain kirjasta. 

Alunperin ajattelin, että kerrankin teen sukat jotka teen täysin ohjeen mukaan, mutta eihän siinä lopulta käynytkään niin. Kun ohjeen mukaan aloin tekemään tuota korsikuviota, jokin ei ihan täsmännyt. Joko ohjeessa oli pikkuvika tai luultavammin itse en vain ymmärtänyt. Piti siis itse pähkäillä miten saan lehdykät ja varren kohtaamaan toisensa oikein, koska ohjetta seuraamalla en saanut niitä kohdilleen. Päädyinpä sitten taas tekemään sukan oman mieleni mukaan. 

Omissa sukissani korret alkaa heti varsiresorin jälkeen ja niitä on eri määrä. Varressa yksi vähemmän, mutta jalkaterän päällä niitä jatkuu kolmen sijaan neljä. Pienien alun ongelmien jälkeen sukista tuli erittäinkin sopivat ja kauniit. Tykkään kuviosta todella paljon. 

Magnolia-lapaset

Aiemmin tehty Magnolia-pipo tarvitsee kaverikseen tietysti lapaset ja näillä paukkupakkasilla mitä paksummat ne ovat sen parempi, joten samaan syssyyn tekaisin vielä aluslapaset niille. 

Nämä aluslapaset tein neulomalla yhdessä sekä Novitan rose mohair- ja seiskaveikkalankaa. Tulee veikeän eläväinen pintakuviointi, kun sävyt ovat toisistaan poikkeavia ja silmukassa päällimmäiseksi jäävä lanka vaihtelee. 

Aluslapasten päälle tulee sitten itse se magnolia-lapanen ja sen neuloin kuvassa näkyvällä langalla, joka oli muuten erittäin ihanaa neulottavaa. Lanka on mukavan soljuvaa ja pehmeää neulottavaa ja silmukat jäävät erittäin tasaisiksi. 

Lapasille taisi olla olemassa Raverlyssa omakin ohjeensa, mutta en sellaista tarvinnut, vaan otin pipon ohjeesta kuvion ja siirsin sen lapasen päälipuolelle. Kämmenosa on sileää neulosta. Ei ollut hankaluuksia soveltaessa sillä silmukkamäärät kuviossa sopivat juuri passelisti lapasen haluttuun kokoon. Päällys- ja aluslapasia en koskaan neulo suoraan yhteen, jotta mahdollisuus kaikkien lapasten vaihtelussa säilyy rajoittamattomana. 

 Paksuutta näissä riittää ja ovatkin superlämpöiset. Pyöräillessä kovimmissa pakkaisssa käytän tuulenläpäisemättömiä rukkasia, mutta vähän leudommilla keleillä käytän näitä varmasti silloinkin. 

Ranneosan jätin tarkoituksella lyhyeksi sillä takeissani on riittävän pitkät hihat enkä tykkää jos menevät ryttyyn hihojan vasten. 

Ylivoimainen lempparipipo!

Ihanaa juuri alkanutta vuotta!!

Neulontaharrastus jatkuu voimisssaan edelleen. 

Pakkaset ovat viimein alkaneet paukkua ja korvani kaipasivat lämmintä ja hyvin päähän sopivaa pipoa. Tällä kertaa sen sijaan, että etsin uutta ohjetta tai ideaa päätin luottaa vanhaan hyväksi havaittuun ohjeeseen; Magnoliaan. 

Vanhan Magnolia-pipon tein valkoisesta langasta ja se on niin paljon käytetty, että oli jo nukkavierun näköinen ja vähän värjääntynytkin. Se on ollut ehdoton lempparipipo. Malli on kauniin näköinen ja ennen kaikkea erittäin helppo ja nopea tehdä. 

Tämän tein tummanharmaasta Dropsin Big Fabelista. Omaani olen tehnyt ohjeesta poikkeavan resorin niin että kuvio alkaa rakentumaan kauniisti suoraan resorista. Kerroksia tein myös pari mallikertaa enemmän, jotta hiuksille on riittävästi tilaa kun ne ovat ponnarilla. 

. 

Kuva on kökkö, mutta tykkään myös todella paljon tuosta pipon lopun kavennuksesta, kuin kukkanen.