Ajanpuute saa minut ärrimurriksi!

Äärrr... Örrrr.. Murrr... Murr.. Äääärr..... Ärrinmurrinpurrin!

Voi kuinka ärsyttävää onkaan, kun pää on täynnä ideoita käsitöistä, jotka haluaisi toteuttaa. 

Sitten on miljoona käsityötä keskeneräisenä, jotka haluaisi saada valmiiksi nopeasti, että pääsee ihastelemaan lopputulosta. Ja alottamaan sitä seuraavan idean toteutusta. Niitä keskeneräisiä töitäkään kun ei tarvitsisi olla sitä "miljoonaa" enempää, höhöhööhöö.

MUTTA...

 kun sitä aikaa on niin paljon halua vähemmän!! 

Tälläkään viikolla en ehtinyt tehdä muutamaa käsitöistäni, kuin ihan pikkuriikkisen pidemmälle. Ja myönnän se pisti kyllä isosti ärsyttämään.

Tässä ne muutamat mitä yritän saada etenemään tällä hetkellä hätäisillä pikafotoilla, sillä pian on nytkin lähdettävä töihin.

On tulossa sukkaa...

..paitaa...

..ja säärystintä. 

Taidankin pyhittää pääsiäisen vapaat suurelta osin käsityöpuuhasteluille, kun tänä vuonna ei tarvitse mennä silloin minnekään. 

Reino-lootan uusi look.

Silloin, kun en tee neulomuksiani laitan sen yleensä kirjahyllyyn odottelemaan taas hyppysiini pääsyä.

Kuitenkaan keskeneräinen käsityö kirjahyllyssä ei välttämättä näytä kovin kivalta, joten päätin kaivaa esiin reinojen kenkälootan, joka on ennenkin palvellut minua käsityöjuttujeni säilytyksessä.

Laatikko on aika ohutta ja pehmeää pahvia eikä muutenkaan näytä kovin hyvältä tällaisenaan, joten päätin antaa laatikolle muodonmuutoksen leikkaa, liimaa, askartele -meiningillä. Olin ostanut kivalla kukkateemalla kuvioitua mustavalkoista askartelupaperia juuri tätä tarkoitusta varten.

Mittailin, leikkelin ja taittelin sopivia paperinpaloja laatikolle uudeksi päälliseksi. Hommassa mennikin yllättävästi aikaa, kun yritti malllailla paperin mahdollisimman tarkasti ja siististi kohdilleen.

Koristukseksi keksin liimata kannen reunoihin valkeaa pitsinauhaa ja kulmiin ihan pienet harmaat kolmiot. Kolmiot piilottavat lähinnä kelvottoman huonosti tehtyjä leikkauksia kansiosan kulmissa.

Mielestäni pitsinauha sivussa näyttää erittäin hyvältä. 

Kanteen laitoin tietenkin vielä infon siitä mitä laatikko sisältää. Eli käs'työjuttuloi. :) Kirjoitin tekstin itse ja ihmeellistä tässä on se, että ensimmäinen yritys onnistui heti. Niin ei usein käy. Ympäröin tekstin harmaan taustan vielä pitsinauhalla.

Ennen koko puuhan aloitusta mietin saankohan askarteluni onnistumaan toivomallani tavalla,

Nyt voin tyytyväisenä myhäillen todeta, että kyllä se onnistui.

Pomppasi lootaan jo yhdet miljoonista keskeräisistä neuletöistänikin.

Löydöt!

Kaivelin tänä aamuna muutamia lankanyssäköitä ja kappas vaan mitä yhdestä niistä löysinkään.

Valmiit ruttuvarsivillasukat!

Nämä neuloin jo viime vuoden puolella, mutta on ihan pakko esitellä ne nyt tässä. 

Ovat nimittäin kivan näköiset ja ihanat jalassa. 

Rakastan näitä!

Lanka on suomalainen sukkalanka, jos oikein muistan ja ohje omasta päästä. 

Ihan huikeesti harmittaa, että nämä olivat hukkuneet unholaan. 

Oli muuten langanpätkätkin vielä päättelemättä. Ylläripylläri. 

Kesken sukkakuvausten tuli uniltansa jokin musta karvakaveri häiriköimään....

....joo, Hessu-hauvakin tykkää mun sukista. :)

Kevätpistos vai ompelutauti?

Muhun iski viikonloppuna jokin ihmeellinen tauti. 

Neuloosi taitaa hellittää otettaan näin kevään korvilla, mutta jotain käsityö puuhaketta haluaisin olla kokoajan tekemässä. Niinpä sitten tämän kummallisen uuden taudin iskemänä menin ja ostin itselleni ompelukoneen.

Mitä ihmettä!?!

Viimeksi olen kyseiseen koneeseen koskenut yläastella kässän tunneilla eli ainakin kymmenen vuotta sitten.

 Huihui! 

Oli kyllä jännät paikat alkaa kokeilemaan konetta, kun vähän pelottikin. Aina minua on kaikki koneet vähän pelottaneet ja niiden käytön aloittaminen luo kovia jännitystiloja. En sen enempää asiaa selittele tässä, mutta aikoinaan en edes kahvia uskaltanut ottaa kahviautomaateista. Olen outo! I know!

Lisäjännitystä toi se, kun juurikin niillä yläasteen kässäntunneilla kerran kesken ompelun neula katkesi ja lensi suoraan keskelle otsaa silmien välin kohdalle. Siinä vähän säikähti.

Onneksi tämä Singerin kone on yksinkertainen ja helppokäyttöinen niinkuin koneen kyljessäkin sanotaan. Ohjekirjanenkin oli erittäin hyödyllinen ja seurasinkin erittäin tarkkaan siitä kaikki vaiheet kuinka langat laitetaan ja ompelu aloitetaan. 

Olihan siitä viime kerrasta aikaa.

Hyvin lähti homma surruttelemaan. Ensimmäisenä työnäni korjasin avomiehen kotihousujen riekaleiksi kuluneet lahkeet. 

Korjatahan ne piti, kun ei mies suostu lempparihousujaan uusiin vaihtamaan.

 Jälki oli kammottavaa, mutta tästä se lähtee. 

Pieni kurkistus puuhiini.

Enpäs paljastakaan mitä olen juuri nyt tekemässä, jos työ meneekin vaikka ihan metsään. 

Mutta pientä kurkistusta kuitenkin että mitä lankoja tai juttuja käytän.

Tykkään kyllä ihan huikeesti tästä Dropsin Muskat langasta. Se on merseroitua puuvillaa, joka tuntuu tosi miellyttävältä.

 Ja värit on upeat, syvät ja kiiltävät. 

Tykkään, tykkään, tykkään!

Näistä langoista teen työni koristukset.

Mollie-kukkasia ja lehtiä.

Kivalta näyttää.

Sitten Prisman poistoista ostamani Red Heartin Sun puuvilla-akryylilanka. 

Ei kummoista lankaa mielestäni, mutta väri on kiva vaalea mintunvihreä. 

Taustalla vielä pitsinauhoja, joista yhtä on suunnitelmissa myös käyttää.

Sun-langasta neulon itse työn. 

Mitään kertomaton kurkistuskuva tässä.

Sitten jännäämään millaisella tahdilla ehdin tekemään tämän valmiiksi.

Nyt on värikkäät jalat!

Kylläpä sainkin aikaa näihin kulumaan, mutta nyt viimein on valmista. 

Nyt saa jalat lämpöä ja väriä polviin saakka. 

Tässä jalat ylösalaisin...

 ..sitten oikeinpäin...

... ja nää on kivat jalassa kurttuisinakin.

Kirjoneulekuvioihin en ehkä ihan ole tyytyväinen, mutta kädenjäljen tasaisuuteen muuten kylläkin. Siisti lopputulos ja käytössä vielä muokkautuvat taydellisiksi jalkaan niin ah!!

Langanpätkiä pääteltäväksi riittää.

 Se on suurinta inhokkihommaa, kuten varmasti monella muullakin neulojalla.

 Hohhoijjaa! 

 Nurja puoli on lähes yhtä siisti kuin oikeakin, hih.

Kyllä kelpaa nämä sukat jalassa aloittaa seuraaavat käsityöseikkailut.