Virkattu unisieppari

Jo parin vuoden ajan ajatus unisiepparin tekemisestä on aika ajoin sujahtanut mieleeni, mutta joka kerran se on jäänyt tekemättä. Nyt pari viikkoa sitten päädyin blogiin, jossa sellainen oli tehty. Kipinä sai sytykkeen ja leimahdus tapahtui.

Blogikirjoituksessa oli myös ohje virkattuun osioon. Ei tarvinnut lisäinspiksiä tai ohjeita lähteä tällä kertaa enempää kaivelemaan sillä kirjoituksessa oli kivan näköinen malli heti käden ulottuvilla. Ei siis syytä aikailuun, kun sopivat langatkin löytyi mukavasti valmiista kätköistä. Virkattu osio oli tehty sukkelaan yhdessä illassa ja kyllä tuntui pitkältä kärsimättömän aika kun, piti odotella pitkälle seuraavaan päivään, että pääsin hankkimaan sopivat höyhenet, helmet ja metallirenkaan, johon mandalan virkkasin kiinni.

Höyhenien ja helmien kiinnittely ei ollut lempparihommani vaikkei siinä hankaluuksia ollutkaan. Sen tyylinen näpertely vain ei kuulu mielipuuhiini. Homman sain kuitenkin hoidettua ja unisieppari pääsi roikkumaan paikalleen sängyn päädyn ylle.

Panta korvien lämmittäjäksi.

En ole ollut koskaan pipofani, mutta vanhemmiten niitäkin tulee päähän vedettyä useammin. Tosin vielä ei-ihan-niin-kylmillä keleillä mielummin laitan hiukset ponnarille ja korvien suojaksi pannan. Aiemmin olen tehnyt pitsisen pannan (klick!) ja nyt halusin tehdä reiättömän ja sellaisen jossa on "joku juttu" mukana.

Päädyin siis tekemään palmikkokuviota ja "jutuksi" napeilla kiinni olevan läpän. Kovasti pähkäilin värivalintaa harmaiden sävyjen, oranssinruskean ja mustan välillä. Mustassa palmikot ei olisi päässyt esiin, joten hylkäsin sen ja päädyin lopulta geneeriseeen vaalean harmaaseen, joka oikeastaan sopii kaiken kanssa.

Lankana siis Cascade Yarnsin Heritage; merinovillainen sukkalanka ja malli omasta päästä.

Pakko jälleen pahoitella kuvien laatua. Kuvaajana en ole kummoinen ja teen sen kännykälläni. Päivänvalosta ja käden tärinästä riippuen ne onnistuu enemmän tai vähemmän. Kaipa näistäkin selkoa saa :D

Alpakkalapaset

Yleensä pyöräilen kaikkialle ja mitäs muutakaan minulla olisi kädessäni kuin lapaset. Ja nyt peukalon juureen kulunut reikä tuli niin valtavaksi, että yhdet lapaset kohtasivat loppunsa. Löytyyhän noita lapasia jo valmis kasa, mutta täytyyhän tilalle uudet tehdä!

Minulla oli lojunut muutama Dropsin alpakkakerä varastoissani viime talvesta saakka. Ostohetkellä juuri näistä silloin suunnittelin lapaset tekeväni ja sellaisiksi ne nyt pääsivät. Alunperin suunnittelin vääntäväni kirjoneulelapaset, mutta en oikein saanut inspistä tai löytyänyt juuri tähän semmoista iskevää ohjetta. Ja olen innostunut viimeaikoina kovasti raoidoista vaikka aiemmin oikeastaan olen raitajuttuja lähestulkoon vihannut. 

Niinpä raitalapaset niistä syntyi. 

Tein kaksinkertaisella langalla väripareja liukuen vaihtamalla. Kauheasti ei erotu onko vihreän seassa valkoista vai hennon lilaa, mutta eipä tuo haittaa. Tapani mukaan tein myös erittäin lyhyen varren, sillä en tykkää kun lasen varsi menee ryttänään takin hihojen kanssa. Seuraavat lapaseni tuleevat kyllä olemaan pitkävartisemmat. Täytyyhän minulla sellaisetkin olla. 

Lapaset näyttää kuvassa jo vähän käytetyiltä. No niinhän siinä kävi että nappasin ne jo muutamana aamuna kätösiini ennekuin muistin kuvata ne. Huppista.

Raidakkaat

Syksy tulee ja säät viilenevät, joten uusia sukkia pukkaa taas!!

Kuinka villasukkia rakastankaan!

Halusin tehdä raitasukat, mutten mitään ihan tavallisia, joten vähän rikoin raitakuviota.

Tein yhtä väriä aina viisi puikkoa ympäri ja sitten vaihdoin suraavaan ja tein taas viisi puikkoa. Aina viidennellä puikolla tein toisella värillä aina pari keskimmäistä silmukkaa jottei langanjuoksusta tulisi liian pitkä. Samalla raitaan tuli vielä lisää kuviointia.

Pikkupussukka.

Ostin itselleni uudet kuulokkeet vanhojen tilalle ja tällä kertaa päätin etten tuhoa niitä surkeilla säilytysmetodeillani eli sillä, että ne lojuvat laukun pohjalla miljoonassa solmussa muun tavaran alla. 

Tein siis niille pikappikaa neuloen pienen säilytyspussukan.

Lankana käytin Schachenmayr Catania puuvillalankaa, joka on puuvillalangoista lemppariani. Kuvassa väri näyttää erittäin punaiselta, mutta väri jota käytin oli terracotta eli ruskeamman sävyistä. 

Kyllä nyt kelpaa kuljetella kuulokkeita siististi mukana!

Uusia lankoja!

Vaikken ole juuri mitään tänä kesänä valmiiksi saakka saanutkaan ovat käteni viuhuneet myös käsitöiden parissa. Hitaasti hyvä tulee. 

Villapaidasta puuttuu vielä hihat ja monet ovat jo esitelleet upeita Mandala Madness-peittojaan, mutta minä menen vielä viisi osaa jäljessä valmiista työstä. Toki sen verran jäljessä taisin työni myös aloittaa. 

Kuten tavallista edelliset työt ovat vielä pahasti kesken ja mieli sekä kädet halajaa jo uusia lankoja ja projekteja. Sorruinkin pahemman kerran lankaostoksille viime viikolla. Novitan uuden lankakartan sävyt ja langat olivat saapuneet Prismaan ja pakkohan sieltä oli niitä napata välittömästi mukaansa. Tällä kertaa jätin uutuuslangat kokonaan rauhaan ja ostin vain tuttujen lankojen uusia sävyjä. Olen aina rakastanut murrettuja punaisen ja oranssin sävyja, joten uudet tummaviininpunainen, kettu, hunaja ja punatiili ovat minulle äärimmäisen mieluisia sävyjä. 

Olen ihastuksissani!!

Prismasta löytyi myös passelin hintaista trikookudetta. Juuri sopivaa tulevaan projektiini. Olin jälleen haltioissani. Merkkinä oli Kaupunki-lanka, josta en ollut aiemmin kuullutkaan. Eikä se ollut ihmekään sillä ensimmäiset langat näiden lisäksi merkiltä ilmestyvät nettisivujen mukaan elokuussa. Mielenkiinnolla seuraan tätä asiaa. 

Lankakauppojen nettikauppojakin olen selaillut ahkerasti ja Titityyn sivuilta tilasin lankoja ,joita en ole aiemmin käyttänyt eli Hedgehog Fibresin sukkalankaa malice-sävyssä ja viisi kerää Holst Garnin Super Softia, jotka varmaan päätyvät villatakiksi tai vastaavaksi jossain vaiheessa. 

On se kyllä kivaa kuinka hyvälle mielelle uudet lankaostokset käsityöhullun saavat! 

Vaikeuksien kautta voittoon

Viimein saan tämän huivin blogin puolelle esittelyyn. Phuh! Tämä tuli lahjaksi äidilleni ja mieltä lämmitti, että tämä oli hänelle erittäin mieleinen, sillä vaivaa ja aikaa tuli nähtyä aikalailla. Onneksi kerrankin kärsivällisyyttä riitti hoitaa homma kunnialla loppuun saakka. 

Aloitin huivin teon jo maaliskuussa ja kuten usein teen aloitin tekemisen ennen kuin minulla oli täysin selvää kuvaa millainen loputuloksesta tulee. Eli minulla ei ollut ohjetta tähän vain idea että haluan tehdä ensin pitkän suikaleen ainaoikein neulosta ja liittää siihen jonkinlaisen pitsimallin.

 

Suikaleen teko sujui tietenkin muittamutkitta nopeasti, mutta sopivan pitsin ohjeen etsimisessä olikin enemmän vaikeuksia. Minulla oli jo yksi valmiina ja aloin neulomaan. En päässyt hirveän monta kerrosta etenemään kun jo tajusin, ettei se sovi huiviin. 

Purkuhommiin. 

Etsin toisen mallin ja sitä tein jo todella pitkälle. Loppuun pääsemisestä taisi jäädä vajaaksi ainoastaan reilut kymmenen riviä. Pitsin tekemisen ajan mieltäni kaihersi ajatus "toimiikohan tämäkään?". Pitkän harkinnan jälkeen ei mielestäni toiminut. 

Ei tule täydellinen ja purin työni taas. 

Kolmas kerta toden sanoi kun löysin Raverlystä Monica's Shawl -huivin ohjeen, joka on ollut kuusiosainen KAL-työ vuosia sitten. Käytin tästä ohjeesta kolmea viimeistä osaa huivini pitsiin. 

Nyt olin tyytyväinen!

Seuraava haaste olikin pingotuksessa. Vaahtomuovialustani koko riittää neulomieni kolmiohuivien pingotukseen, mutta tästä tuli pituudeltaan jonkin verran yli kaksimetrinen. (Mittaaminen unohtui ennekuin annoin huivin äidilleni eteenpäin.) Niinpä pingotuskin piti suorittaa kahdessa osassa. En ole muutenkaan kovin kokenut pingottaja joten jäljestä ei tullut ihan tasainen, mutta riittävän hyvä       kuitenkin. 

Ihan tavoittelemaani täydellisyyteen en päässyt, mutta huivista tuli kaikkien vaikeuksien jälkeen ihana kuitenkin. Jos äiti ei olisi tätä huolinut olisin ilomielin käyttänyt tätä itsekin vaikka punainen varsinaisesti ei omiin väreihin tällaisessa vaateetuksessa yleensä kuulukaan. 

Mandala Madness CAL 2016

Huijui, kun on viimeisimmästä postauksestani vierähtänyt aikaa paljon. No ehkei kolmisen viikkoa ole liikaa mutta minusta se tuntuu ikuisuudelta. Työn alla vain on isompia projekteja, joita en tunnu saavani eteenpäin millään vaikka vähän väliä ne minun käsissäni ovatkin. Sehän siinä taitaa jarruttaakin kun jatkettavia töitä löytyy monta. 

No, mutta hitaasti hyvä tulee, taisi sanonta niin mennä. 

En tykkää mitään keskeneräistä blogissa liiemmin esitellä, mutta tämä ilmoitus sitä vähän vaatii. 

Lähdin nimittäin seitsemän viikkoa jälkijunassa mukaan Mandala Madnessiin joka on tämä vuoden Crochet-A-Long projekti. Tästä tulee valmiina siis ympyrän muotoinen peitto. 

Mukaan virkkaamaan voi liittyä milloin vain ja omaan tahtiinsa tietenkin. Joka viikko julkaistaan yksi osa ohjetta ja nyt meneillään on viikko 8 joka julkaistiin eilen. 

Kaikki ohjeet löytyy tämän linkin takaa ---> Mandala Madness 

Ohjeet ovat käännetty myös suomeksi :)

Itse liityin mukaan viikko sitten ja nyt olen saanut ohjeen numero neljä valmiiksi. Todellista hulluutta tämä onkin, ainakin itselle, sillä en ole hirvittävän kokenut virkkaaja, joten nenä tiukasti ohjeessa mennään ja tahti on jokseenkin hidasta, mutta olen tästä silti todella innoissani. 

Aikamoinen väri-iloittelu/oksennushan tästä tulee riippuen miltä kantilta työtä katsoo. Kivalta näyttää vielä tässä vaiheessa. Tämä  on nyt se työ johon kulutan ylimääräisiä langanjämiä ja keriäni. Mitään uutta en tule tätä varten ostamaan.

Karkkivärejä

Ystävä pyysi josko tekisin hänelle villasukat. Entiset olivat näet kuluneet lähes puhki koko jalkapohjan mitalta. 

Väritoiveena oli pastellinsävyt, mutta jo olemassa olevista langoistani ei kamalasti pastellia löytynyt. Sopimuksena olikin, ettei uusia lankoja tähän tarvitse ostaa, niitä kun minulla on jo kymmenen kertaa aivan liikaa. Pastellia on siis oikeastaan vain tuo mintunvihreä, joten hänen piti nyt tyytyä muihin sävyihin. 

Ja ilolla tyytyikin. 

Nimesimme nämä karkkisukiksi. 

Sen verran herkullisen värikkäät niistä tuli. 

Kuuleman mukaan toimivat myös vallan mainioina kevätflunssan parantajina.

Tipunkeltaiset sukat

Kädentaitomessuilta ostamani Aurinkokehrän vyyhti muotoutui villasukiksi, sillä aikeenani oli jo jonkin aikaa ollut tehdä ohuet villasukat ja nyt minulla oli siihen sopiva lankakin. 

Ensin lanka piti saada vyyhdistä kerälle. Minulla ei ole mitään kerijälaitteita, mutta homma onnistuu loistavasti poralla. Ei tarvitse kuin kiinnittää pahvirulla poran kärkeen kiinni. Esimerkiksi jesarilla pysyy hyvin. Vyyhdistä langanpää kiinni pahvirullaan ja ei kuin pyörittelemään. Kahden ihmisen hommaahan tämä oli. Mies operoi poraa ja ohjasi lankaa rullan ympärille kun minä pyörittelin vyyhtiä käsissäni. Homma sujui erinomaisesti ja valmiin kerän voi neuloessa tökätä talouspaperirullatelineeseen jossa se pyörii kivasti paikallaan neuloessa. 

Pinterestistä nappasin yksinkertaisen pitsineulekuvion mallin ja laitoin puikot viuhumaan. En enää löytänyt alkuperäistä kuvaa, joten ohje on tässä itse piirrettynä. 

Näiden pirteiden sukkien myötä toivottelen blogiini eksyneille 

AURINKOISTA PÄÄSIÄISTÄ!!

Kuura

Viimein sain jo jonkin aikaa valmiina olleen Kuura-huivin pingotettua ja nyt esille tänne. Milja Uimosen ilmainen ohje tähän huiviin löytyy Raverlystä ---> CLICK!

Lankana käytin Alizen Angora gold simliä. Joskus tilasin sitä kaksi kerää mielessäni tehdä siitä huivi. En koskaan punnitse langan kulutuksia, mutta toistakin kerää mentiin jonkin matkaa ennekuin tulin huivin päätökseen. Tein siis muutaman mallikerran enemmän kuin mitä ohjeessa oli, että tällä langalla huiville tulee kokoa tarpeeksi. 

Alkuperäisestä mallista poiketen tein huivista myös "reikäisemmän" eli tein koko huivin reunapitsimallilla ja lopputuloksesta tuli erittäin kiva. Raidoitus toimii ja oranssi sopii loistavasti uuteen kevättakkiini.  Päätellessä seuraavaa kolmiohuiviani täytyy kyllä muistaa tehdä päättelystä löysempi. Pingottaessa reuna oli jo äärimmilleen venytetty, vaikka pitsiosiosta olisi venymävaraa vielä riittänyt. 

Saalis kädentaitomessuilta.

Ensimmäistä kertaa Helsingin kädentaitomessuilla kävin viisi vuotta sitten. Taisin laittaa itseni silloin jollekin postituslistalle sillä sen jälkeen tämä mainoskortti on putkahtanut postilaatikkooni joka vuosi. Ja onneksi tulee. Muutenhan en muistaisi kyseistä tapahtumaa tai sen ajankohtaa ollenkaan. Valitettavasti uudestaan pääsin siellä käymään vasta tänä vuonna. Rahaa taisi mennä kyllä niiden missattujenkin vuosien edestä, mutta tuli hyvä mieli kotimaisien kädentaitoyrittäjien tukemisesta. 

Valmiita tuotteita ostin pari kappaletta. 

Olen aina ollut vähän heikkona noihin pieniin kangaspussuikoihin. Silloin tällöin sellaisen saatan ostaa vaikka varsinaista käyttökohdetta minulla niille ei ole. Kotona kuitenkin jotain pientä tilpehööriä päätyy näihin säilytykseen. Tämä pussukka on Arkikaupan pöydältä, joka oli täynnä mitä ihanimmista kankaista tehtyjä pussukoita. Söpöt ketut veivät tällä kertaa voiton. Arkikaupan kotisivuille pääsee TÄSTÄ. 

Vakuutuin inkiväärin ja valkosipulin raastamisesityksestä ja ostin myös keraamisen raastinlautasen. Siinä olisi päässyt myös itse kokeilemaan kuinka raastaminen sujuu, mutta ei huvittanut kulkea haisevin sormin messuilla tavaroita hyvpistelmässä. Raastin on siis vielä itse kokeilematta, mutta löysin omien silmieni tueksi myös muutamia blogikirjoituksia, jotka kertoivat tuotteen toimivan loistavasti. Tuotteen on siis tehnyt Porvoon Paja. Yrityksestä ei löytynyt juurikaan tietoa tai kotisivuja, mutta ilmeiseti kiertävät kaikenlaisia messuja jonkin verran. 

Kympillä lähti mukaan myös Villasukkakirja monien käsitöitä käsittelevien kirjojen seasta. 

Päivän ensimmäinen ostamani lankakerä oli kasvivärjättyä villalankaa, jonka ostin Vanja Sean pöydältä. Käsityötarvikkeiden ja käsitöiden verkkokauppa Vanja Sea löytyy TÄSTÄ. Ja langan värjärin Anna Vaskon omat erittäin loistavat nettisivut aukeavat TÄSTÄ. 

Sitten lankojen ostaminen lähti ihan lapasesta kun päädyin lankakauppa Titityyn kulmaukseen. 

Olen monesti verkkokaupassa ihaillut lankavyyhtejä, mutta en ole niitä sieltä koskaan raaskinut ostaa. Nyt kun niitä oli kasoittain siinä silmien edessä käsien hypisteltävänä valtaisassa määrässä eri värejä, niin eihän niitä houkutuksia voinut olla vastustamatta. 

Mukaani päätyi kolme vyyhtiä  BC Garnin keltavihreää Semilla extra finoa, joka on 100% luomuvillaa, vyyhti Madelinetoshin Tosh merino lihgtia cardinal-punaisena sekä kaksi vyyhtiä Cascade Yarnsin Heritage sukkalankaa teräksenharmaana ja sinisenvihreänä. Kuvassa se näyttää selkeäasti siniseltä, mutta luonnossa siinä on myös vihreyttä selkeästi. Jännä sävy.

Titityyn verkkokauppaan pääset sukeltamaan klikkaamalla TÄSTÄ. 

Päädyin ostamaan myös kankaan paloja itselleni lisää. Jonkin verran niitä jo jemmassa on, mutten ole saanut aikaiseksi kaivaa ompelukonetta esiin. Taidan sen kuitenkin lähviikkoina tehdä, kun näitä ihania uusia kankaitakin löytyy. Kangaspöydillä ja hyllyillä sai aikaa kulumaan todella paljon valkkaillessa kivoimpia kuvioita tuhansien ihanien prienttien seasta. Ilman vyötettä kuvassa komeileva kangas on Tilkkutarhan valikoimasta ja heidän sivuilleen pääset TÄSTÄ. Loput vyötteen kanssa komeilevat kankaat ovat Forssassa sijaitsevan Kankainen-nimisen yrityksen pöydältä. Heidän kotisivunsa aukeavat TÄSTÄ. 

Eipähän ainakaan lopu käsitöistä materiaalit kesken. Ihan kuin sitä vaaraa olisi ollut olemassa muutenkaan ;D Oli onnistunut reissu kaiken kaikkiaan. 

Helmikuisen sunnuntain sukat

Eilen vietin koko lähestulkoon koko sunnuntain sohvalla neulomisen parissa. 

Olen tekemässä muutamaa isompitekoisempaa työtä jälleen saman aikaisesti (ei niistä sen enempää tässä) ja kaipasin niiden väliin jotain nopeasti valmista. 

Niin syntyi valmiiksi yhdessä päivässä nämä raitasukat. Lankana käytin Hjertegarnin Basic villasekoitelankaa, jotka olivat lojuneet lankakätköissäni jo pitkän aikaa. Lanka oli kiva, mutta harmillisesti neuloin vähän liian paksuilla puikoilla nämä. Tehdessä en sitä tajunnut, kun aina neulon niin napakalla otteella, mutta valmiissa sukassa silmukat vaikuttavat jotenkin löröiltä. Neuloin sukkien jälkeen pienen tilkun ohuemmilla puikoilla ja jäljestä tuli paljon parempi. 

Noh, eipä tuo haittaa. Itselleni kotisukiksi olivat tulossa muutenkin. 

Niin ja pahoittelut jos kuvissa näkyy häiritsevästi koirankarvoja. Menin epähuomiossa tepsuttelemaan  ees sun taas nämä jalassani ennen kuvien ottoa. Ja koirataloudessa kun eletään ei näiltä karvavahvistuksilta sukissa aina oikein voi välttyä.

Yksinkertainen on kaunista

Anelmaisten teosta jäi lankoja reippaasti jäljelle, joten tein ystävälleni vielä kirjoneulelapaset niistä. 

Yleensä tykkään tehdä monimutkaisempia kuvioita ja joskus päädyn tekemään vähemmän sijasta enemmän. Aloitan mielessäni kuva esimerkiksi yksinkertaisesta sukasta pienellä kuvioraidalla ja lopputulos onkin sitten täynnä kaikenlaista. Kaukana simppelistä. 

Nyt menikin toisinpäin ja lapasia aloittaessa minulla oli vaikka millaisia kuviooita ja kiemuroita päässä ja paperilla. Lopulta päädyinkin tekemään vain simppelit kuvioraidat kahdella värillä ja miten olenkaan onnellinen lopputuloksesta. Ne ovat yksinkertaiset ja silti tai juuri siksi omaan silmääni äärettömän kauniit. 

Tarvitsee värkkäillä itsellenikin samantyyliset. Minulla kun on kohta enemmän parittomia lapasia kuin parillisia, kun onnistun näitä ikävästi hukkailemaan. 

Anelmaiset ystävälle

Ystäväni pyysi minua tekemään hänelle villasukat. Vastasin, että tottakai teen. Anna vaan väri ja mallitoiveita niin väkerrän sinulle mieleiset. Pian kännykkääni tulee kuva Anelmaisista. Olin vähän että, voi ei. Olin jo ihan ääriäni myöten täyttynyt tästä mallista. Anelmaiset siellä ja anelmaiset täällä. Hienot sukat, ei niissä mitään vikaa ole, mutta minulle tuppaa tulemaan hylkyreaktiota sellaisiin malleihin joita näkee loputtomasti ihan joka puolella neulomisaiheisilla sivuilla. 

Mutta koska rakas ystävä pyytää niin tottakai teen. Ohje löytyy uudemmasta Novitan sukkalehdestä ja raverlysta. Itse tosin tein nämä kuvasta katsomalla. Olivat kyllä nopeat ja helpot tehdä. 

Pitkästä aikaa pääsin virkkailemaan kukkasia ja kokeilemaan uuttakin juttua. En ollut kokeillut Flowers in a row - kuviota kertaakaan aiemmin juurikin samaisen hylkimisreaktion takia, sitä näytti olevan vähän joka sukassa facebook-ryhmissä. Pelkäsinkin vähän. että tuleekohan siitä mitään, mutta hyvin onnistuivat. Alla loistava video suomeksi, jonka avulla kukat neuvotaan tekemään pyöröneuleena. 

Ystäväni ei halunnut pitsinauhaa näihin, joten se on jätetty pois. Lopputuloksesta tuli onnistunut ja ystäväkin sanoi tykkäävänsä. Sopivat varmasti hänen vähän sirompiin jalkoihin paremmin kuin näihin minun jättipohjekinttuihin.

Kesän muistot

 Näin kovilla pakkasilla alkaa väkisinkin kaipaamaan kesän ihanuutta. 

Minä ainakin olen ehottomasti kesäihmisiä ja mikäs sen mukavampaa kuin muistella kesää neulomalla kesän muisto-sukat. 

Väriksi valikoitui ihana vaalea mintunvihreä Novitan Nalle- lanka, jonka olin vuoden lopulla löytänyt lankojen pop up- myymälästä. Sukkien ohjeen löytää Pirjo Iivosen Unelmieni silmukat - haaveista sukiksi -kirjasta. Myös Raverlyssa on sivu sukille, josta voi ihailla Iivosen alkuperäisiä sukkia. Ohje kuitenkin löytyy vain kirjasta. 

Alunperin ajattelin, että kerrankin teen sukat jotka teen täysin ohjeen mukaan, mutta eihän siinä lopulta käynytkään niin. Kun ohjeen mukaan aloin tekemään tuota korsikuviota, jokin ei ihan täsmännyt. Joko ohjeessa oli pikkuvika tai luultavammin itse en vain ymmärtänyt. Piti siis itse pähkäillä miten saan lehdykät ja varren kohtaamaan toisensa oikein, koska ohjetta seuraamalla en saanut niitä kohdilleen. Päädyinpä sitten taas tekemään sukan oman mieleni mukaan. 

Omissa sukissani korret alkaa heti varsiresorin jälkeen ja niitä on eri määrä. Varressa yksi vähemmän, mutta jalkaterän päällä niitä jatkuu kolmen sijaan neljä. Pienien alun ongelmien jälkeen sukista tuli erittäinkin sopivat ja kauniit. Tykkään kuviosta todella paljon.